Tavoitteena maailman tervein kansa, mutta missä työkalut?

Meidät suomalaiset tunnetaan maailmalla onnellisuudestamme, mutta kansanterveyden saralla meillä on vielä matkaa kirkkaimpaan kärkeen. OECD:n tuottamassa Better Life Indexissä Suomi sijoittuu vertailussa mukana olevista 41 maasta 16. sijalle. Bloombergin tekemässä kansanterveysvertailussa (vuodelta 2019) emme päässeet kymmenen parhaan joukkoon.

OECD:n indeksin mukaan 68 % suomalaisista kertoo, että kokee terveydentilansa hyväksi. Tuloksella sijoitumme raportissa vasta 23. sijalle. Raportin tekijän mukaan kysymyksen subjektiivisesta luonteesta huolimatta vastaukset antavat hyvää osviittaa ihmisten terveydentilasta.

Sote-uudistuksen myötä keskeiseksi kehittämiskohdaksi on nostettu nimenomaan hyvinvointialueiden rooli terveyden edistämisessä ja elintapaohjauksessa. Eikä suotta, sillä mahdollisimman terveet asukkaat säästävät yhteiskunnan menoja. Jotta tavoitteet eivät jäisi juhlapuheiden tasolla, tarvitaan ammattilaisten tueksi myös työvälineitä.

Teknologiasta olisi ennaltaehkäisevässä työssä apua, mutta valitettavasti nykyjärjestelmillä tavoitteisiin ei päästä. Jotkut hyvinvointialueet käyttävät tällä hetkellä kymmeniä eri potilastieto- ja sosiaalihuollon järjestelmiä. Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ei nykykilkkeillä toteuteta, koska siinä elimellisesti tarvittava puhdas data puuttuu. Tämä kaikki johtaa siihen, että ennaltaehkäiseviä toimia ei pystytä tekemään vaan potilaiden tilanteet kehittyvät kalliiksi hoidettaviksi sairauksiksi.

Hyvinvointialueen johtamisen kannalta nyt olisikin tärkeää herätä tarpeeseen saada hyötykäyttöön koko aluetta koskeva potilastieto, tarkempaa analyysiä varten. Kun potilastietoon voitaisiin yhdistää talous- ja henkilöstö- ym. tietoa, voitaisiin tehdä hyviä päätöksiä myös resurssien ja kehittämistoimien kohdentamiseksi.

Haasteet toki alueilla tunnetaankin, mutta tämä voi johtaa helposti hätiköityihin päätöksiin, kuten konsolidaatioon tai uuden alueellisen järjestelmän hankintaan, joka vie paljon aikaa ja on erittäin riskialtista.

Nykyjärjestelmien yhdistämiseksi hyvinvointialueilla kannattaisi harkita potilasdata-alustaa, jossa tiedot eri järjestelmissä olisi saatavilla kliinisessä tietomallissa, normalisoituna ja aggregoituna. Tämä antaisi hyvinvointialueille ja potilastietojärjestelmätoimittajille aikaa valmistella ja toteuttaa tarkoituksenmukaisia jatkoaskelia rauhassa hyvinvointialueiden kanssa.  Mikäli järjestelmiä uusittaisiin tai konsolidoitaisiin, olisi alustassa oleva data saataville sieltä kautta järjestelmiin, tai alustaa voitaisiin käyttää järjestelmiä täydentävänä työkaluna, kuten muualla maailmalla on usein tapana.

Potilasdata-alustan ansiosta hyvinvointialueet pystyisivät analysoimaan ja kehittämään helpommin toimintaansa, kun tieto olisi ilman erillisiä tiedonsiirtoja ja puhdistettuna käytettävissä. Tämä mahdollistaisi myös ennaltaehkäisevät toimet.  Kun alusta sisältää herätetoiminnallisuuden ja reaaliaikaisen analytiikan, kyvykkyyksiä voitaisiin käyttää hyväksi lisäksi hoidon koordinoinnissa, kansalaisten itsensä aktivoinnissa hyvinvointinsa ja/tai hoitonsa edistämiseen sekä analysoitaessa hoidon tarvetta tai vaikka hoidon kustannusvaikuttavuutta.

Hyvinvointialueiden haasteiden ratkaisu ei siis vaadi omaa järjestelmää joka alueelle, vaan pikemminkin yhteistyötä. Minun on helppo yhtyä Kelan pääjohtajan toiveeseen, jonka hän esitti Uutissuomalaisen haastattelussa viime vuonna: ”Olisi järkevää, että meillä olisi yksi valtakunnallinen järjestelmä, jonka kautta tiedot liikkuvat aluerajojen yli ja yhdistävät tarvittavat asiakastiedot ja toiminnallisuudet palveluntuottajien ja eri organisaatioiden välillä. Useiden järjestelmien rakentaminen on julkisten varojen tuhlaamista.

Kirjoittaja: Miila Päivärinne, Senior Sales Executive – Finland | InterSystems

p:  +358 46 6000 898, s-posti: miila.paivarinne@intersystems.com